Fujifilm X-T4 Islannissa (Toni Eskelinen)

Valokuvaaja Toni Eskelinen testasi Fujifilm X-T4 kameraa 16-55mm f/2.8 objektiivin kanssa tosi toimissa Islannissa.

Klassinen reissua edeltävä ilta ja pakkaaminen, koska kukapa sitä tekisi ajoissa. Islannin sää toukokuussa, hmm. No ei ehkä ainakaan aurinkoa paljoa. Kuoritakki - pakollinen. Sitten kamerakalusto. Tällä kertaa tämä osa-alue on nopea, sillä mukaan Islantiin lähtee testiin Fotonordicilta Fujifilm X-T4 kamera ja 16-55mm f/2.8 objektiivi. Myöhemmin selviää, että Islannissa on pieni mahdollisuus olemassa tulivuoren purkaukselle. Tarkemmin ottaen Hekla on näyttänyt merkkejä lämpenemisestä jälleen. Tästä syystä tässä arvostelussa kutsun Fujifilmin testissä olevaa komboani nimellä Hekla.

Melkein heti lentokoneeseen päästyäni, kahdesta aikaisesta aamukahvista huolimatta, nukahdan syvään uneen. Samoin tekee matkatoverini Timo Soasepp penkkiriviä taaempana. Molemmat olemme vallanneet omat rivimme lentohenkilökunnan hyväksyvien katseiden alla. Herään muutamaa tuntia myöhemmin ja katson ulos. Kirkas, jäinen maisema. Olemme saavuttaneet Islannin ilmatilan ja jäätiköt ovat Boeingin alla. Tulee kiire kaivaa Hekla esiin.

Nostalgiaan taipuvaisena ihmisenä pidän kovin Fujifilmin tavasta tehdä kameroita. X-T4 on teknisesti huippuluokan kamera, joka taipuu vaativiinkin stilli- ja videotuotantoihin. Teknisyydestä huolimatta se on kamerana kaunis ja sulkimen ääni kuulostaa pehmeältä, jopa koukuttavalta. Hekla kutsuu kuvaamaan, pidän siitä tunteesta.

Laskeudumme sateiselle Keflavikin kentälle. Autovuokraamosta saamme avaimet hopeaan nelivetoiseen Toyotaan. Mahassa kurnii, joten on aika etsiä aamupalaa ja sen jälkeen suunnata tutkimaan, mistä nimi ”tulen ja jään maa” juontaa juurensa. Aika nopeasti selviää, että me haluamme myöskin jäädä Islantiin

Aamupalan jälkeen Reykjavikin läpi kävellessä nappaan muutaman kuvan. Vaikken ole koskaan aiemmin käyttänyt Fujifilmin kameraa, tuntuu Hekla yllättävän luonnolliselta heti alkuun.

Iltaihmiselle positiivinen yllätys on herätä ensimmäiseen aamuun Islannissa kohtalaisen aikaisin pirteänä. Islanti on meitä suomalaisia kolme tuntia edellä ja se sopii hyvin. Tien varressa oleva jenkkiläiseltä motellilta näyttänyt mesta on osoittautunut laadukkaaksi hotelliksi ja jos kirjoittaisin arvosteluja yöpaikoista, saisi tämä paikka kiitosta erityisesti aamupalasta.

On aika suunnata kohti ensimmäistä vesiputousta. Tienvarsikylteissä ei lue nopeuksia tai varoiteta hirvistä, mutta kielletään ajamasta muilla kuin nelivetoisilla autoilla. Möykkyisen tien päässä meitä odottaa parkkipaikka, jossa ei ole liiemmin turisteja. Olemme kanjonin yläpuolella ja maisema on huikea. Timo tietää, että pieni patikka alas avaa kuvakulmia ja kokemuksia, siispä menoksi.

Sulamista odottava lumi luo maisemaan kontrastia vesiputouksen lisäksi. Fujin 16-55mm, eli kinokoossa 24-70mm linssi on loistava valinta patikalle monipuolisuutensa vuoksi.

Unohdumme lopulta kanjoniin kuvaamaan viideksi tunniksi, joka johtaa yllättävään seikkailuun. Islannissa yö- ja ruokapaikan löytäminen lauantai-iltana klo 21.30 ei ole helpoin rasti. Minä ajan möykkyistä tietä takaisin kohti parempaa tieverkostoa ja palveluita, kartturin paikalla istuvan Timon googlatessa möykkyjen johdosta pomppivalla läppärillä meille murkinaa ja petiä. Jotain ihmeellistä tapahtuu ja Timo noutaa suljetusta ravintolasta meille burgerit. Varaa vahingossa väärälle yölle hotellin. Soittaa hotellin omistajalle ja lopulta puolen yön aikoihin olemme vaakatasossa samaisessa hotellissa. 

Noiden viiden tunnin aikana syvennyin aika paljon kuvaamiseen Heklan kanssa. Automaattitarkennus on nopea ja kasvotarkennus toimii kiitettävästi. Kuvanvakaaja on hyvä. Videon ja kuvan välillä vaihdellessa ainoana vaikeutena koen, ettei kuvausasetukset tallennu vaan säilyvät samana. Eli jos stillikuvaa ottaessa haluaa pitää suljinaikaa isommalla ja videossa pienemmällä, joudun muuttamaan nuo manuaalisesti vaihtaessa liikkuvan ja pysähtyneen kuvan välillä. 

Heklan kasvotarkennus tarraa nopeasti Timon kasvoihin kiinni

Seuraavina päivinä menen päivistä ja vesiputouksista sekaisin ja annan Islantifiiliksen viedä mennessään. Jokainen paikka ja ajomatka on täynnä visuaalisesti miellyttäviä elementtejä. Opin lisää Heklasta ja iltaisin editoidessa videoita ihastun 10-bittisenä suoraan muistikortille sujahtaviin väreihin. Hekla on oikeastaan erittäin bueno reissukaveri. Se on aika kevyt, tekee kaiken mitä tarvii ja näyttää katukuvassa kivalta. 

Ajaessamme pieneen kaupunkiin nimeltä Vik, saamme ajokeliksi illan hämärtyessä tunnelmallisen sateen. Sellaisen johon käytetään Iigeessä hashtagia #moodygrams. 

Lokki on mielestäni aivan virtaviivainen lintu ja sopii kuvaan vesiputouksen muodostaman sateenkaaren kanssa. X-T4 kamerassa on olemassa myös elektroninen suljin, joka nopeimmillaan napauttaa hurjalla 1/32000 suljinajalla 20 kuvaa sekunnissa.

Mystinen Islanti.

Aallot paiskautuvat mustaan hiekkaan voimakkaasti, äänimaailma on elokuvamainen. Minimalistinen ja karu kauneus avaa aistit ja pysäyttää hetkeksi. Rannan päällä lentävät lunnit ovat äänisuunnittelijan viimeinen silaus tälle täydelliselle ”Nordic noirille”. Miten tätä ikinä pystyisi kokonaan tallentamaan. Yritän silti. Yritän tallentaa hetkiä niin kuin näen ja koen ne. 

Minimalistisuus viehättää.

Viimeinen kuvauspäivä koittaa ja heitämme kolikkoa mihin Toyota voisi meidät vielä kuljettaa. Olemme keskittyneet ottamaan haltuun ikonista Islannin Etelärannikkoa, mutta nyt valitsemme suunnaksi Reykjavikin ja vähän ylikin. Pohjoisrannikolla sijaitsevan Kirkjufellin väitetään olevan maan kuvatuin vuori, joten kyllähän se on vielä nähtävä turistin silmin. Ajomatkan aikana koemme aika pitkälti kaikki säät, joita tarjolla on. Road trip vinkkinä onkin pitää kamera koko ajan valmiudessa.

Pohjoisrannikolla kylmä tuuli tervehtii Kirkjuellin tavoin kunnioitusta herättävästi. Vuoren edessä on Islannin mittakaavassa puro, mutta minusta se on kaunis vesiputous. Kokeilen nyt Heklan vakautta ja yritän ottaa pitkän valotuksen laajasta maisemasta käsivaralla. Kun kuvaan pitkää valotusta käsivaralta, laitan sarjakuvauksen päälle. Näin voin keskittyä kaikin voimin pitämään kameran vakaana, sulkimen naputtaessa kuvia. Yleensä ainakin yksi kuva on tarkka.

1/5 s, f/5.6, ISO 160, 16mm.

Kaunis valo toivottaa tervetulleeksi pääkaupunkiin.

”Parempaa kuin Pauligin Reykjavik.”

Pieni reissuväsymys alkaa pikkuhiljaa tuntua, kun saavumme takaisin kohti Reykjavikia, jossa vietämme reissun viimeisen päivän.

Hekla on kuin tehty idyllisen kaupungin fiilistelyyn ja ohi kiitävien hetkien taltioimiseen. Se on myös tehty reissun kuvaamiseen ja vakavasti otettavien tuotantojen toteuttamiseen tyylillä. Jos tähtiä tästä kamerasta pitäisi antaa, antaisin neljä viidestä.

Jos lisämateriaali Islannista ja muualtakin kiinnostaa, käy seuraamassa Tonia Instagramissa @tonieskelinen