Fujin kompaktit primet katuvalokuvauskäytössä (Tuomas Valtanen)

Miten Fujin kompaktit primet soveltuvat katukuvauskäyttöön katuvalokuvaaja Tuomas Valtasen @tuomasvaltanenphoto mielestä.

Käyn tässä artikkelissa läpi hieman kokemuksiani Fujifilmin kompakteista primeistä. Fujifilmin kamerat ovat varsin suosittuja katuvalokuvaajien keskuudessa ja Fujifilm on tunnettu erittäin laadukkaista, mutta pienikokoisista objektiiveistaan, mikä selittänee suosiota. Fujifilmin primet eivät ole varustettu kuvanvakaajalla, mutta osasta kamerarunkoja vakaaja kyllä löytyy.

Aloitetaan vaikkapa kompaktista f2-triosta ja käyn artikkelin lopussa vielä läpi pari jokerikorttia.

F2-trioon sisältyy:
Fujinon 23mm f2 (35mm kinovastaavuus)
Fujinon 35mm f2 (53mm kinovastaavuus)
Fujinon 50mm f2 (75mm kinovastaavuus)

Nämä objektiivit tihkuvat laatua heti käteen otettaessa. Ne tuntuvat jämäköiltä ja metallinen rakenne vaikuttaa erittäin kestävältä. Objektiivit ovat sääsuojattuja ja niissä on juuri sopivan tuntuinen vastus aukkorenkaassa, joten aukko ei kovin helposti vaihdu vahingossa. Objektiivien koko on valovoimaan suhteutettuna todella pieni ja paino on kevyt, mikä on APS-C-kennon valttikortti verrattuna full frameen. Pienempien runkojen, esim. Fujifilm X-T30 II tai X-E4 kanssa nämä objektiivit muodostavat kevyen, huomiota herättämättömän ja erittäin tehokkaan paketin. Eikä toinen prime taskussa paljon paina, jos tuntuu, että haluaa vaihdella polttoväliä, esimerkiksi 23mm ja 50mm.

Automaattitarkennus on nopea, luotettava ja tarkka. Olen itse testannut trion X-TRANS III & IV-kennoisilla Fujin kameroilla, eivätkä objektiivit pumppaile tarkennettaessa edestakaisin. Niin yksittäis kuin jatkuva tarkennus toimivat moitteetta. F2-valovoima riittää vielä öisillekin kaduille, tosin vaikkapa 1/125 suljinajalla ISO tulee nostaa 3200–6400 saakka. Tällä saa kuitenkin vielä aivan käyttökelpoista jälkeä nykykameroilla.

Polttoväli on pitkälti makuasia ja valinta riippuu toki käyttötarkoituksesta, luonnollisesti tiiviimmällä 50mm objektiivilla saa kohteen selkeimmin erotettua taustastaan, kun taas 23mm soveltuu paremmin kuviin, jossa halutaan ympäristöä enemmän mukaan kuviin. Bokeh on kaikissa trion objektiiveissa miellyttävä ja kuvanlaatu on erittäin hyvä heti täydellä aukolla, f4 jälkeen se on suorastaan erinomaista. Ainoa nurina tulee 23mm objektiivin hienoisesta pehmeydestä, kun kuvataan objektiivin minimitarkennusetäisyydellä (mitä ei tosin katukuvauksessa paljoa tule tehtyä). Hinta ei ole ylivoimainen, noin 400–500 €, riippuen objektiivista, Fujilla on myös usein kampanjoita, joissa perusprimen saa kameran kylkeen huomattavasti edullisemmin. Näitä kannattaa kysyä ostaessa.

Sitten ne jokerit.

Fujinon 27mm f2.8 WR (40mm kinovastaavuus) on naurettavan pieni ja kevyt, sääsuojattu pannukakkuobjektiivi. Tästä on olemassa myös aiempi versio ilman aukkorengasta ja sääsuojausta. Optiikka ja tarkennusnopeus ovat vanhassa ja uudessa versiossa samat ja ne ovatkin oikein hyvällä tasolla: tarkennus on nopea ja tarkka, tarkkuus hyvä heti täydellä aukolla ja f5.6:sta eteenpäin erinomainen. Objektiivi tosin pitää tarkentaessa hieman surisevaa ääntä, eikä se ole videon kanssa kaikkein luotettavin, mutta eihän kukaan tätä sitä varten ostakaan, sillä 27mm f2.8 ostetaan puhtaasti objektiivin pienen koon vuoksi. Fujin pienempien runkojen kera voidaan puhua takin taskuun tai käsilaukkuun sujuvasti mahtuvasta kombinaatiosta.

27mm on myös mielestäni katukuvaukseen erinomainen polttoväli, sillä 23mm on toisinaan turhan laaja ja 35mm voi olla rajoittava ahtaammissa tiloissa. Huomioitavaa on, että objektiivin maksimivalovoima on ”vain” f2.8, joten yökuvaukseen se ei välttämättä sovellu kovin hyvin, ellei suljinaikaa pudota 1/60 tienoille tai jopa pidemmäksi. Kesäaikaan tämä ei ole ongelma, kun valoa riittää iltamyöhälle, mutta pimeimmän talven aikaan suosin aukon–pari valovoimaisempia primejä…

…mistä päästäänkin kulttiklassikkoon, joka on Fujinon 35mm f1.4.

Välillä voi vaikuttaa siltä, että tämän objektiivin kehujat ovat jollain tapaa seonneet. Objektiivi ei ole sääsuojattu, aukkorengas on liian löysä, automaattitarkennus on vähän hidas vanhemmilla Fujin rungoilla ja hämärässä se on myös uudemmissa rungoissa joskus hieman sahaileva (tosin hyvässä valossa ei nopeus ole ongelma). Videokäytössä automaattitarkennus on lähes käyttökelvoton äänekkyytensä ja tahmeahkon pumppailun takia. Kromaattista aberraatiota esiintyy hieman ja täydellä aukolla kuva-alan reunat eivät ole terävimmät mahdolliset. Objektiivi ei myöskään optisesti pärjää mitenkään uudemmille Fujin laseille, kuten Fujinon 33mm f1.4:lle (joka on tuplakokoinen, -hintainen ja -painoinen, mutta loistava kaikin puolin). Paperilla tämä on siis pientä kokoa ja valovoimaansa nähden hämmästyttävän kevyttä painoaan lukuun ottamatta melko kehno viritys, eikö?

Totuus on kuitenkin aivan toinen. Fujin insinöörit halusivat optisen kristalliyksisarvisen sijaan luoda objektiivin, jolla on luonnetta. Sen myötä piirrossa on jotain totaalisen maagista, aina valon hajoamisen ja sen heijastumien kautta tarkennetun kohteen ja taustan väliseen siirtymään. Kohde nousee taustasta esiin todella kauniisti ja bokeh on pelkkää pumpulikerman ja vaahtokarkkien täydellistä yhteissoittoa. Fujinon 35mm f1.4 tihkuu pelkkää rakkautta valokuvaukselle ja siinä on luonnetta, joka saa enkelikuoron laulamaan, maailmaan rauhan ja kaikille loputtomasti irtokarkkeja (kuten Fotonordicin tilauksissa). Kukapa ei moisesta tykkäisi?

Katukuvauskäytössä 35mm f1.4 sopii niin päivä- kuin yökuvaukseen ja kohteen saa eristettyä taustasta kauniisti. Tämä on yksi niistä objektiiveista, jotka tekevät jopa aurinkoa kohti otetuista kuvista jotenkin unenomaisen kauniita, sillä valon heijastumatkin miellyttävät silmää. Vaikka uudempi Fujinon 33mm f1.4 on ollut päätyöjuhtani ammatti- ja videokäytössä ja 35mm f2 on katukuvauksessa erittäin näppärä ja sadepäiville mainio, en pysty todennäköisesti ikinä luopumaan 35mm f1.4:stä.

Toivottavasti tämä hieman avaa hankinnan kanssa jahkailevalle Fujifilmin pienempien primejen käyttömahdollisuuksia. Karkeasti voisi sanoa, että jos jonkun artikkelissa mainituista objektiiveista hankkii puhtaasti katukuvaukseen, ei minkään niistä kohdalla voi mennä vikaan, kunhan tietää, mikä polttoväli on itselleen mieluisa. Ohessa vielä muutamat näillä objektiiveilla otetut kuvat.