Nikkor Zetat vastakkain (Lauri Laine)

Testissä siis Nikkor Z 20 mm f/1.8 sekä Nikkor Z 14–24 mm f/2.8 tähtimaisemakuvauksessa

Pääsin syyskuun uudenkuun aikaan pitkästä aikaa linnunradan kuvauksen pariin. Sopiva aikaikkuna avautui vanhempainvapaan hektisen arjen keskeltä. Samalla pääsin myös Fotonordicin suosiollisella avustuksella testaamaan miten kaksi nikkor-zetaa taipuvat tähän tarkoitukseen.

Joku viisas on varmasti joskus sanonut, ettei pidä verrata zoomia primeen, mutta näin päätin kuitenkin tehdä mielestäni hyvin perustein. En ole tähtikuvauksen tai pikselinviilauksen erityisasiantuntija vaan arvioni perustuu puhtaasti rakkaudesta lajiin. Käytin myös testeissäni vain yksinkertaista jalustaa ja kuulapäätä ilman seurantajalustaa. Yön pimeydessä metsän keskellä kuvaaminen ei myöskään tarjoa varsinaisia laboratorio-olosuhteita linssien vertailuun. Sain kuitenkin mielestäni ihan mielenkiintoisia testituloksia esille. Toivottavasti Nikkor Z -kuvaajat saavat tästä siis jotain näkökulmaa mahdollisiin hankintoihin.

Reissu Porkkalanniemeen

Olin koko viikon jännityksellä tarkkaillut alati muuttuvaa sääennustetta torstain ja perjantain väliselle yölle, joten tiesin koko testireissun olevan sattuman kauppaa. Torstaina vaaperonhoitohommista vapauduttuani oli siis vaan pakattava yhden yön retki- ja kuvauskamppeet kasaan ja toivottava parasta. Sitten vaan auton keula kohti Porkkalanniemeä.

Matkalla Porkkalaan iltapäivän aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tunnelmani yön kuvaussessiota ajatellen alkoi toden teolla kohota. Patikoidessani parkkipaikalta kohti niemen kärkeä huomasin ilokseni myös kallioilla paljon edellispäivien sateiden synnyttämiä lammikoita, jollaisia usein käytän mielellään maisemakuvauksen etualalla. Ainoa harmitukseni oli, että pääsin perille niin myöhään, etten ehtinyt oikein auringonlaskukuvia ottamaan, kun teltta piti saada kokoon ennen pimeää. Mutta toisaalta. Linnunrataahan olin kuvaamaan tullut ja linssejä testailemaan nimenomaan siihen tarkoitukseen, joten muut kuvat olisivat vaan mukavaa bonusta.

Viimeisin sääennuste näytti alkuyölle puolipilvistä ja selkeää noin kahdesta eteenpäin. Päätin siis ottaa ensin vähän tuntumaa linsseihin, nukkua pari tuntia ja herätä sitten kahden aikoihin kuvaamaan varsinaiset testikuvat, kun ennuste näytti selkenevää siihen aikaan. Tämä lähestymistapani osoittautui ihan hyväksi eikä keskitaivaalla näkynyt kahden ja viiden välillä pilven pilveä.

Havaintojani linsseistä

Molemmissa linsseissä on hyvä käsittelytuntuma. Nikkor Z 14–24 (jatkossa vain zoomi) ei tunnu myöskään liian etupainoiselta, kuten esim. vanhempi Tamron 15–30, jolla olen yleensä tähtikuvausta harrastanut ja joka on sivumennen sanoen erinomainen tähtikuvauslinssi. Zoomi on muutenkin huomattavasti kevyempi (650 g) kuin Tamron (1080 g), mikä voi valosaasteettomiin erämaihin patikoidessa olla ihan merkittävä ero. Tähän nähden Nikkor Z 20 mm f/1.8 primen (jatkossa vain prime) (505 g) vaihtoehtoisessa mukaan ottamisessa ei ole zoomiin verrattuna kovin merkittävää paino- tai kokoeroa muutenkaan. Jos taas haluaa ottaa suotimia mukaan, zoomin isommat vastavalosuojat vaativat repussa enemmän tilaa.

Manuaalitarkennusrengas toimii molemmissa mukavasti. Kaksikymppisen tarkennusrengas on selkeästi jäykempi ja leveämpi kuin zoomin. Primen etuna on toki se, ettei vahingossa tule kääntäneeksi väärää rengasta. Zoomin käsittelyä pimeässä helpottaa linssin toimintonäppäin ja pieni näyttö, jotka vähentävät jonkin verran otsalampun valossa tihrustelua.

Automaattitarkennus, toimii molemmissa tarkasti ja äänettömästi, mikä on varsin tuttua natiivien Nikkor Z -linssien käyttäjille. En huomannut kummassakaan tarkennuksen sahausta (focus breathing) yleistestikuvia ottaessani. En tosin tehnyt tästä erityisiä testejä, koska tähtikuvauksessa automaattitarkennusta ei yleensä tarvita.

Testikuvissa käytin kahdenkymmenen sekunnin valotusaikaa herkkyytenä ISO 3200. Luonnollisesti molemmissa linsseissä on omat vahvuutensa: Zoomin monipuolisuus laajemmalla polttovälialueella mahdollistaa erilaiset luovat kompositiot, joihin prime ei samalla tavalla pysty edes useita kuvia panoraamaksi yhdistelemällä. Toisaalta primen suurempi valovoima on merkittävä etu ja kuviin saa enemmän ja kirkkaampia yksittäisiä tähtiä näkyville. Tämä näkyy hyvin testikuvista, kun verrataan primea aukolla f/1.8 kaikkiin muihin kuviin, jotka on kuvattu aukolla f/2.8. Lopputulos on selvästi kirkkaampi.

Vertailussani testasin molempia linssejä sekä niiden omilla vahvuusalueilla—zoomin ulottuvuus ja primen valovoima—että aukolla f/2.8 20 mm polttovälillä. Testikuvat kuvasin pystykuvana kamera vasemmalle L-raudalle kallistettuna. Kaikissa kuvissa käytin samanlaista hyvin kevyttä editointia (ks. kuva Lightroomin asetuksista) alustateknisistä syistä. Kuvissa ei ole käytetty muuta kohinanvähennystä kuin Nikon Z6ii -rungon oma enkä käyttänyt kuviin Lightroomin linssiprofiilin tarjoamia automaattikorjauksia tai kromaattisen aberraation poistoja. Pahaksi onnekseni tein yön pimeinä tunteina myös sen huolimattomuusvirheen, että rungon kuvanvakaaja jäi päälle, mikä tietysti vaikuttaa tähtikuvien lopputulokseen pienenä epätarkkuutena. Tästä pahoittelut lukijalle.

Testikuvien asetukset

Etukäteen olisin kuvitellut, että prime olisi myös selvästi parempi aukolla f/2.8, mutta zoomi todella yllätti positiivisesti kuvanlaadullaan. Kuvan keskeltä tarkasteltuna molemmat linssit antavat erinomaisen tarkkuuden, mutta kulmista tarkasteltuna eroja alkaa tulla näkyviin: Suurimmalla aukolla kuvattaessa kulmien tähdet alkavat venyä aavistuksen verran enemmän kuin primea himmennettäessä aukkoon f/2.8.

Molemmat linssit vinjetoivat melko huomattavasti kuvattaessa niiden suurimmalla aukolla ja lyhyimmällä polttovälillä. Aukolla f/2.8 ja 20 mm polttovälillä primen vinjetointi on aavistuksen verran vähäisempää. Tämä on tietysti helposti korjattavissa kuvia editoitaessa. Itse jollain tavalla myös pidän yksittäisiä linnunratakuvia kuvatessani taiteellisessa mielessä melko voimakkaasta vinjetoinnista, mutta tämähän on puhtaasti makuasia.Molemmat linssit ovat lyhyen testailun perusteella erinomaisia tähtimaisemien kuvaamiseen ja selvän voittajan julistaminen näin lyhyellä vertailulla on vaikeaa.

Molempien piirto on taattua Nikkor Z -laatua. On pitkälti kysymys kuvaajan tarpeista, mieltymyksistä ja budjetista, kumpi näistä olisi itselle sopivampi. Nikkor 14–24 mm f/2.8 kuuluu Nikkor Z -zoomien niin sanottuun pyhään kolminaisuuteen ja onkin selvästi kalliimpi ja prime budjettiystävällisempi. Zoom myös taipuu paremmin erilaisiin kuvaustarpeisiin. Esimerkiksi ahtaissa sisätiloissa kuvaamisessa kaikki laajakulmapuolen millit ovat merkityksellisiä. Tähtimaisemien kuvaamisessa on myös makuasia, haluaako kuvata mahdollisimman laajakulmaisia yksittäisiä kuvia vai esimerkiksi tehdä laajempia panoraamoja, jolloin 20 mm polttovälin kuvien yhdistely on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi 14 mm polttovälillä. Sen sijaan primen suurempi valovoima on sen merkittävä etu. Moni maisemakuvaaja myös arvostanee sitä helppoutta, jolla Nikkor Z 20 mm f/1.8 voi hyödyntää suotimia.

Jään odottelemaan Nikonilta vielä valovoimaisempia ja laajempia laajiksia, mutta siihen asti näillä tähtimaisemat piirtyvät erinomaisesti. Kiitokset vielä Fotonordicille linssitesteilun mahdollisuudesta.