Kesä käytetyn R5:n kanssa | Samuli Rosenberg

Annoimme valokuvaaja Samuli Rosenbergille lainaan käytetyn Canon EOS R5-kameran kesäksi. Tässä tulos.

Lapin vuodenkierto koostuu kahesta seittemään vuodenaikaa vähän riippuen keltä kyssyy.  Tällä kertaa katotaan sitä niistä sitä kahden vuodenajan versiota, aikaa lumella ja muistellaan sitä aikaa ilman lunta - elikkä Kesää käytetyn Canonin R5 kanssa.

Vaikka pohjoisimmassa Lapissa talvi alkaa ottaa valtaa, palataan vielä hetkeksi valoisaan kesään ennen kuin kaamosvalo valaisee maisemat.

Mulla on ollu käytössä käytetty Canonin peilitön EOS R5 runko ja siihen muutama vanhempi EF-sarjan linssi, jotka ovat adapterista huolimatta toimineet erittäin hyvin. Mie oon kuvannu näillä kaikkea rauhallisista kesäyön maisemista lentonäytökseen, unohtamatta tietenkin revontulia.  

Toukokuulla kun talavi antaa periksi auringon sulattaessa lumet pohjoisen tuntureilta ja sulamisvesien virratessa kohti etelää, on paras aika kuvata kevättulvia. Tänä vuonna kävin lähiluonnon lisäksi Ruotsin Lapissa ihmettelemässä tulvaa.

Lähettiin kaverin kanssa yötä vasten ajamaan Ruotsin Lappiin heti kun päivätöistä päästiin. Siellä kuvattiin kahta putousta, massiivista Jockfallin putousta ja toista hieman pienempää putousta lähistöllä. Testasin siellä myös Haidan CPL-VND 2 in 1 -suodinta, joka yhdistää harmaasuotimen ja pyöröpolarisaatiosuotimen, sekä kameran ohjaamista langattomasti Canonin puhelinsovelluksella. On muuten heleppo ottaa astetta komiampaa selfietä tuolla etäohjauksella!

Vaattunkikönkään retkeilyalueella on keväisin myös hyvin näyttävät tulvat kun Raudanjoen saaret Vaattungin kohdalla peittyvät kevättulvan alle. Täällä on parina vuonna ollut hauskoja kohtaamisia muiden valokuvaajien kanssa, kun on täysin sattumalta samat kuvaajat samoilla pitkospuilla seikkailemassa vuosi toisensa jälkeen.

Sotilasilmailu ja etenkin Ilmavoimien F/A-18 Hornet sooloesityksen harjoituslentojen kuvaaminen on mulle jokakesäinen perinne.  Näytöslennon harjoituksista ei tosin etukäteen juuri hiiskuta turvallisuussyistä, mutta on olemassa pieniä viitteitä, joista voi päätellä, että näytöslentoa ollaan harjoittelemassa. Toisinaan sen huomaa liian myöhään vain aggressiivisista Hornetin tehonsäätelyistä eli jyrähdyksistä ja tohahduksista, joita kantautuu lentokentän suunnasta. Toisinaan horisontin päälle pölähtää kirkkaita soihtuja, jolloin sitä katsellaan keittiön ikkunasta.  Joskus käy tuuri, kuten seuraavan kuvan kanssa.

Matkalla ruokakauppaan päätin käydä kattomassa, olisiko jenkkien Blackhawk-helikoptereita kentällä, kun ne täällä olivat treenaamassa. Yksi Blackhawk lähtikin lennolle. Hetken hiljaisuuden rikkoi Hornetin moottorien starttiin viittaava ulahdus ja yhtäkkiä näytöslentäjä rullasi koneellaan kiitotielle, josta korvia huumaavan jylinän saattelemana nousi taivaalle.

Toisinaan tilanteet vaativat nopeaa reagointia. Eräänä sateisena kesäkuun aamuna heräsin kaverin soittoon: "Herätys, yksi viimeisistä Boeingin 747-400 -jumbojetin matkustajaversioista laskeutuu aivan pian Rovaniemelle!" Eikä aikaakaan kun seisoin melkein puolialasti parvekkeella kaatosateessa kamera kädessä katsellen, kun taivaan kuningattareksikin kutsuttu jättiläinen laskeutui ylitseni. Aamupalat äkkiä naamariin ja taksilla lentokentälle – hieman oli taksikuski kummissaan, kun oli kiire lentokentälle aikataulujen ulkopuolella, seuraava lento kun oli lähdössä vasta useiden tuntien päästä.
Hetken odottelun jälkeen tutkittiin toisen kuvaajan kanssa tuulen suuntaa ja arvioitiin koneen nousukohtaa. Edellisellä kerralla talvella vastaavan konetyypin kanssa laskettiin pahasti pieleen, kun se nousikin yllättäen nopeammin kuin Finnairin reittilento. Tyhjä 747-Jumbojet kun nousee kuin raketti konsanaan. Tällä kertaa kone oli täydessä kuormassa matkalla rapakon taakse ja arvaus nousukohdasta osuikin täydellisesti kohdalle!

Kesällä ruukaan käydä perinteisesti useamman kerran ns. "allnighterin" eli koko yön seikkailun. Tällä kertaa lähdettiin käymään työkaverin suosittelemassa paikassa vaaralla, jonne vie vanha karttaan merkkaamaton polku. Ei muuta kun tien poskesta lähes umpeenkasvanutta polkua ylämäkeen, ja hetken päästä alkoi jo keskiyön auringon valaisemat maisemat aueta. Kotona oltiin vasta aikaisin aamulla, kun aurinko oli jo noussut korkealle taivaalle porottamaan.

Toisinaan seikkailut tapahtuvat hetken mielijohteesta. Kerran lähdettiin vaan auringonlaskua kuvaamaan, mutta tulikin koluttua useampi lokaatio läpi ja takaisin kotona oltiinkin vasta aamuviideltä.

Rovaniemellä on muutamia klassikkopaikkoja, missä paikalliset tapaa tulla viettämään iltaa keskiyön auringon valossa. Jätkänkynttiläsillan kupeessa on yksi niistä, kun kesällä tiettynä ajanjaksona aurinko paistaa juuri oikeasta kohdasta sillan alta, ennen kuin painuu hetkeksi vaarojen taakse.

Kesän aikana tuli ratin takana vietettyä tovi, jos toinenkin. Kerran päätimme ajella Kainuusta yötä vasten kotiin. Matkanvarrelle osui Hepoköngäs ja Syötteen maisemat. Tavoitteena oli saada Hepokönkäältä hieno kesäyön kuva ja Syötteen nurkilla käydä maisemia kuvaamassa. Haaveena oli myös kuvata porotokka tai yksittäinen hirvas vastavaloon kesäyön auringossa, ne kun räkkäaikaan viihtyy tiellä. No eipä viihtynyt tällä kertaa ja Syötteelläkin auringonlasku jäi lähestyvän saderintaman taa, puhumattakaan mistään kesäyön sumuista. Ajelin sitte kamera vänkärin penkillä varmistamassa, että mitään ei varmasti näy. Yks kettu näkyi, mutta sekin kaikkosi ennen kuin sain edes autoa parkkiin. No oli se nyt sentään kaatosateessa ihan mielenkiintoista ajella ennalta tuntemattomia pikkuteitä kohti pohjoista...

Kaatosateessa kuvaamisesta mie en suuremmin välitä, mutta lähestyvät ukkosrintamat saapi kyllä aina pikku myrskyjahtiin, jos suin vain ehtii. Eräänä iltapäivänä näytti siltä, että ukkossolu alkaa kääntymään Raudanjokivarteen, joten kokeilin saisiko siitä kuvan. Ukkossolu kääntyi kun kääntyikin juuri oikeaan kohtaan ja vyörypilvi oli ihan kohtuullisen näyttävä. Nopeat kuvat ja juoksujalkaa autoon kaatosateelta suojaan.  R5:ssa on oikein kiva rungon sisäinen kuvanvakaaja (IBIS), jonka avulla saa hieman pidemmälläkin valotusajalla otettua tarvittaessa kuvia – eikä tarvitse jalustan kanssa alkaa värkkäämään.

Lähiluonto on ehdottomasti parhaimmillaan kesäöinä. Eräänä yönä jo keskiyön auringon painuttua mailleen värjäytyi taivas tulipunaiseksi pienen sumun pehmentäessä valoa entisestään. Käytiin kaverin kanssa kävelemässä Ounasjoen jokisuistossa Koivusaaren luontopolku. Taisi olla koko kesän kaunein yö! Haidan Mist Black -suodin toi vielä oman kauniin efektinsä kuviin.

Heinäkuulla parhautta on ehdottomasti pitkät kesäillat, jolloin pitkän ja hektisen työpäivän jälkeen ehtii vielä hetkeksi rauhoittumaan mettään kameran kanssa.  Tulipa muuten poimittua mustikat piirakkaa varten samalla.

Joskus on niitä päiviä, kun ei vaan jaksa tai ei ehdi kotipihaa kauemmaksi. Tässä on yksi niistä kuvista, jotka on otettu parin metrin päästä kotiovesta. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Kaikki revontulikuvaajat odottavat kuumeisesti syksyn ensimmäisiä revontulia. Tänä vuonna ne Rovaniemen tasalla ilmaantuivat 13.8 hieman ennen yö yhtä, vuorokauden pimeimpien hetkien aikaan. Nopealla julkaisulla ja laadukkailla kuvilla saa nimittäin medianäkyvyyttä. Mie sain ekat materiaalit hyvin äkkiä ulos kiitos R5:en langattoman tiedonsiirron, joka mahdollistaa käytännössä reaaliaikaisen kuvaeditoinnin paikanpäällä - aikaisin aamulla kilahtikin asiakkaalta ensimmäiset yhteydenotot ja hetkeä myöhemmin kuvat koristi asiakkaan somefeedejä.

Valaisevat yöpilvet ovat pääasiassa syksyisin näkyvä valoilmiö, jotka syntyvät kun jääkiteet heijastelevat korkealla ilmakehässä auringon viimeisiä valonsäteitä. Näitä näkee parhaiten Etelä-Suomessa ja Pohjois-Euroopassa, mutta täällä Lapissa ne ovat harvinaisia, useaan vuoteen en niitä ole täällä kunnolla nähnyt paitsi tuona yönä. Mietin ensin, että viitsinkö lähteä, mutta hetkeä myöhemmin viiletin revontulien tanssiessa kohti jokirantaa, jossa peilityynestä Kemijoesta heijastuikin ihan hyvännäköiset valaisevat yöpilvet.

Syyskuussa, kun valoisat kesäyöt ovat enää muisto vain, on revontulten aika loistaa yötaivailla - siis silloin kun paksut pilvet eivät estä niiden näkemistä.  Epävakaina öinä päästään itse asiaan, revontulijahtiin, jossa paikallistuntemus ja kartanlukutaito nousee arvoonsa. Toisinaan pilvetöntä taivasta joutuu hakemaan "vähäsen" kauempaa: eräänä yönä ajeltiin Kuusamon kirkkaiden taivaiden alle pois sateiselta Rovaniemeltä. Kuusamossa päädyttiin Konttaiselle. Tässä vaiheessa joku voikin miettiä, että hetkonen, eihän Konttaisen kaunein näköala ole pohjoiseen? Ei ole ei, se on pääosin länteen, mutta revontulten ollessa tarpeeksi voimakkaita,  "nousevat" ne kohti etelää, jolloin näkoalat länteen ja etelään ovat parhaita paikkoja kuvata. Konttaisen näköalapaikka ei ole kuitenkaan aloittelevan paikka yöllä. Pimeässä syysyössä kompastuminen tai liukastuminen kalliolla johtaa satametriseen pudotukseen kalliojyrkänteeltä.

Maisemavalokuvaamisessa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: millon ehtii nukkua? Syksyllä päivisin ruskan sävyt värittävät maisemaa, yöllä revontulet leiskuu taivaalla ja aamulla saattaa olla aamusumuja tai komeita kuuramaisemia.

Syyskuussa matkustin Tukholmaan tapaamaan muita pohjoismaalaisia valokuvaajia Canonin kutsumana - pitihän se tietysti R5 pakata mukaan. Lentomatkustaminen kameran kanssa johtaa väistämättä grammanviilaukseen, mutta sain kuin sainkin R5:sen ja EF-sarjalaiset objektiivit mahtumaan Finnairin seitsemän kilon käsimatkatavaraan. Tukholma oli hieno kokemus, pääsin testailemaan markkinoiden uusimpia Canonin kameroita ja vertailemaan eroja "vanhempaan" Canonin kameraan ja objektiiveihin. Vaikka Canon puskee uutta ja tuliterää RF-sarjaa ulos, on sydäntä lämmittävää huomata, että vanhan EF-sarjan käyttäjiä ei ole unohdettu ja kaikki testaamani linssit toimivat adapterilla käytännössäkin yhtä erinomaisesti mitä vastaava RF-sarjalainen!

Lokakuun alussa auringosta lähti poikkeuksellisen voimakkaita soihtupurkauksia kohti maapalloa. Niiden osuessa maapallon magneettikenttään syntyi geomagneettinen myrsky ja voimakkaan punaisia revontulia. En ole koskaan aiemmin nähnyt niin kirkkaan punaisia revontulia, joissa punainen näkyi paljain silmin. Poikkeuksellisen tuosta yöstä teki myös se, että revontulet pysyivät Rovaniemeltä katsottuna koko yön etelätaivaalla - pohjoistaivaalla ei paria sädettä lukuun ottamatta näkynyt mitään.

Revontulien kuvaaminen ei aina ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan toisinaan se on pilkkopimeässä rakkakivikossa kompastelua kaukana korvessa, missä puhelinkaan toimi. Haastaa muuten revontulien kuvaamista kun ei saa sitä reaaliaikaista satelliittidataa tai magnetometridataa mistä arvioida illan kulkua. Eivätkä ne revontulet aina tanssi koko taivaan täydeltä, vaikka uutisissa hehkutetaan, millanen maailmanlopun soihtupurkaus tulossa päin: on tullut huomattua, että kun uutisissa povataan isoja revontulia, saa valokuvaaja nukkua rauhassa hyvät yöunet, sillä taivaalla ei mitään näe, oli kirkas taivas tai ei.
Useimmiten revontulet ovat kuitenkin paljaalle silmälle vain harmaa kaari pohjoisessa horisontissa ja vasta kamera paljastaa värisävyt. Saattaahan ne rauhalliset tulet olla tylsät, mutta onhan siinä oma taikansa ihmetellä maailmankaikkeuden kauneutta ja istuskella rauhassa siellä peilityynen erämaajärven rannassa.

Loppukesästä alkoi pikkuhiljaa liikkua tietoa että syksymmällä olisi komeetta nousemassa pohjoisen pallonpuoliskon taivaalle niin, että sen näkisi jopa paljain silmin.  Lokakuun alussa asia alkoi varmistumaan että komeetta C/2023 A3 Tsuchinshan-ATLAS kirkastuu. Lokakuun kolmantenatoista komeetta nousi Suomessakin horisontista, harmiksi vain säälittäväksi sumutäpläksi. Lokakuun viidentenätoista komeetta nousi yhä korkeammalle paljastaen yllättäen kauniin ja kirkkaan komansa tummaa syystaivasta vasten. 
Ajelin laitakaupungille erään vaaran lähelle, josta näkyy koko kaupunki kauniisti. Pimeässä suunnistin paikkaan, mistä pitäisi maisema aueta ja lopputulos olikin kohtalaisen näyttävä kuva. Kuvahan lähti pienimuotoisesti viraaliksi paikallisessa Facebook-ryhmässä ja herätti paikallislehdenkin huomion.

Näin on aikalailla käsitelty mun seikkailuita puolen vuoden ajalta käytetyn R5 kanssa. Käypä sieki tutustumassa tuohon Fotonordicin käytettyjen valikoimaan, sieltä löytyy vaikka sun mitä mielenkiintoista!

Mun seikkailuita ja kuvia voi seurata meikän instagramissa.