Happotestissä Nikon Z6 III – Unboxing | Jussi Määttä

Valokuvaaja Jussi Määttä testasi Nikon Z6 III -kameraa erilaisissa tilanteissa ja tästä blogisarjasta voit lukea, miten kamera pärjäsi monipuolisen kuvaajan "happotestissä".

Olen Jussi Määttä, oululainen ammattivalokuvaaja. Nikonit on tulleet minulle hyvin tutuksi kahdenkymmenen vuoden uran aikana. Itseasiassa ajalta jo ennen yrittäjyyttä, sillä ensimmäinen Nikonin filmirunko tuli käyttöön jo vuosituhannen vaihteessa. Päätyöni on kiinteistö- ja arkkitehtuurikuvauksen puolella, mutta urheilukuvaus on suuri intohimoni ja vie ison siivun tilaa työkalenterista. Toki näiden lisäksi kalenteriin mahtuu myös tapahtumia, henkilökuvaa, ruoka- ja tuotekuvaa, niin miljöössä kun studiossakin.

Sain Fotonordicin ja Nikon Europen kautta mahdollisuuden tutustua tähän Nikonin uutuuteen syvällisemmin ja jaan nyt kokemuksiani rungosta muutamassa artikkelissa. Runkovalikoimaani kuuluu tällä hetkellä mm. Z6, Z6II, Z7 ja Z9. En pyri vertailemaan runkoja tähän uuteen kuus-kolmoseen, mutta jotain eroja käyttökokemuksiin varmasti peilaan muihin Z-Nikoneihin.

Unboxing ja ensivaikutelmat

Z6III, eli tuttavallisemmin kuus-kolmonen. Paketista paljastuu ohjekirjojen lisäksi itse runko ja Nikkor 24-70/4S, eli pienempi ”kittilinssi”. Pakettia on saatavilla myös aavistuksen ulottuvammalla linssillä, Nikkor 24-120/4S. Linssi jää nyt kuitenkin myyntipakkaukseen ja käytän rungon kanssa itselle tuttuuja ja päivittäisessä käytössä olevia linssejäni. (Nikkor Z 14-30/4S, Nikkor Z 24-70/2.8S, Nikkor Z 70-200/2.8S sekä AF-S200-400/4VR). Paketin sisältöä tutkiessa ihmetystä aiheuttaa kuitenkin hieman laturin puuttuminen. Edeltäjiensä tapaan MH-25 puuttuu myyntipakkauksesta, mutta sen voi tarvittaessa ostaa noin 70 € hintaan. Toki kameran lataaminen onnistuu mukana toimitettavalla USB-C-kaapelilla, mutta itse olen tottunut kamerat lataamaan perinteisellä laturilla. Perinteinen laturi on hyvä olla myös tapauksissa, jossa akkuja täytyy ladata samalla kun toinen akku on kamerassa paikallaan.

Runko itsessään on jämäkän oloinen, aavistuksen isompi ja painavampi kuin edeltäjänsä, Z6II. Kuus-kakkonen ilman akkukahvaa tuntui ehkä aavistuksen pieneltä käteen, mutta marginaalisesti isommat koko- ja painoero tekevät rungosta aavistuksen tukevamman tuntuisen. Pienten linssien kanssa paketti tuntuu tasapainoiselta ja miellyttävältä käsitellä. Ainoastaan tele-zoomien ja pidempien linssien kanssa kaipaisin runkoon vähän painoa akkukahvan muodossa.

Nikonin tyylille uskollisena, nappulat löytyvät pääsääntöisesti samoilta paikoilta kun aina ennenkin. Ehkä isoin muutos napeissa on ”play”-napin siirtyminen rungon oikeaan alareunaan, oikealla peukalolla käytettäväksi, jolloin sen käyttö onnistuu helposti myös akkukahvan kanssa pystykuvia ottaessa. Ohjelmoitavia nappeja löytyy useita, molemmin puolin runkoa. Näihin on kustomoitavissa useita eri toimintoja, kuten valkotasapaino-, tarkennus- ja kuvausnopeusasetuksia. Lisäksi PSAM-rullassa on käyttäjän omille asetuksille kolme asetuspankkia, U1, U2 ja U3, joihin voi tallentaa eri asetuksia.

Toinen iso ja kaivattu uudistus on kääntyvä lcd-näyttö. Toisinkuin edeltäjissään, Z6III:n näyttö kääyntyy joka suuntaan ja helpottaa näytön katsomista esimerkiksi maanrajasta kuvatessa. Kääntyvästä näytöstä pääsevät hyötymään myös vloggarit, eli voit kuvata itseäsi ja näet samalla kameran näytön.

Spekseiltään Z6III vaikuttaa lähes joka osa-alueella noin neljä vuotta vanhempaa edeltäjäänsä paremmalta; Tehokkaampi prosessori, korkeampi ISO-herkkyysalue, nopein suljinaika, bufferin koko ja kuvausnopeus näin nopeasti tarkasteltuna. En mene näihin ominaisuuksiin syvällisemmin näin ”paperilla”, testaan runkoa tositoimissa erilaisissa lokaatioissa ja eri kuvausolosuhteissa. Parin kuukauden testijakson aikana runko tulee varmasti tutuksi.