- Olet täällä: Etusivu »
Revontulia metsästämässä (Samuli Rosenberg)
Revontulien aika on täällä! Katso alta valokuvaaja Samuli Rosenbergin vinkit, joiden avulla saat taivaantulet ikuistettua!
Kysyimme rovaniemeläiseltä maisemakuvaajalta Samuli Rosenbergiltä vinkkejä taivaantulien taltiointiin. Näillä vinkeillä reposet tarttuvat taatusti paremmin kennolle.
Ensiksi tarvitaan sopivat laitteet. Kameraa valittaessa pitää ottaa huomioon, että manuaaliasetukset löytyvät ja käyttökelpoista kuvaa pitäisi saada vähintään ISO 1600 -arvolla. Täysikennoinen järjestelmäkamera on varma valinta. Itselläni on käytössä vanhahko Canon 1DX vuodelta 2012 ja sillä olen pärjännyt pääosin hyvin. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt rutkasti, joten nykyään revontulia pystyy kuvaamaan jopa puhelimella. Tärkeintä on perehtyä kunnolla omaan kalustoon ennen seikkailuja yön pimeydessä.
Objektiivin valovoimalla on väliä. F2.8 aukolla pärjää jo hyvin mutta optimi on alle F2-aukko. Vastoin kaikkia odotuksia, laajakulma ei ole aina se paras vaihtoehto. Olen kuvannut revontulia onnistuneesti Canon 35 mm F1.4 sekä Sigma Art 85 mm F1.8 objektiiveilla. Omat suosikkivalintani ovat kiinteät ja valovoimaiset Irix 15 mm F2.4 sekä Sigma Art 20 mm F1.4 linssit.
Oikeat kuvausasetukset riippuvat sitten halutusta lopputuloksesta. Onko tavoitteena terävät muodot ja pysähtynyt liike vain sittenkin kuva, jossa liike on sumeaa. Kameran näyttö kannattaa asettaa himmeimmälle asetukselle ja histogrammia on tärkeää seurata.
Revontulten kirkkaus ja nopeus vaihtelee suuresti ja yhtä oikeaa asetusta ei ole. Toisinaan revontulet ovat niin nopeita, että liikettä ei yksinkertaisesti ole mahdollista pysäyttää normaalilla kameralla. Nyrkkisääntönä objektiivin aukko yleensä täysin auki eli esim. F1.4 ja herkkyys välillä ISO 1600-6400. Tuolloin valotusaika asettuu 1–10 sekuntiin. Ääripäästä mainittakoon tapaus, jolla tuli käyttökelpoiset kuvat todella voimakkaista revontulista kirkkaassa kuutamossa. Silloin asetukset olivat ISO 6400, aukko F1.8 ja valotus vain ¼ s.
Revontulikuvaaminen on osittain myös välineurheilua
Jalustan pitää olla riittävän tukeva ja itse suosin kuvauspääksi kuulapäätä panorointimahdollisuudella. Yleensä käytössä on joko Manfrotto BeFree Advanced tai 190XPROL. Jalustan käyttö kannattaa opetella myös sokkona. Tilanteet muuttuvat usein nopeasti, valoa ei aina ole tai sitä ei ole kohteliasta käyttää, jos on muita kuvaajia lähellä.
Tärkeimpiä lisätarvikkeita ovat varamuistikortit, kaukolaukaisin sekä vara-akut ja lisävirta myös puhelimelle. Akku hupenee viileässä yllättävän äkkiä aurinkotuulidataa seuratessa. Otsalamppu on ehdoton ja mielellään sellainen, jossa on punaisen valon asetus. Sitä käyttämällä pimeänäkösi säilyy paremmin.
Luonnossa liikkuessa muita aina mukana kulkevia välineitä ovat vesitiiviisti pakatut tulentekovälineet, puukko sekä ensiapuvälineet hätätilanteen varalle. Patterikäyttöinen lyhty on suosittu kuvausrekvisiitta – joskus mukana voi olla jopa kanootti.
Kuvauksiin valmistaudutaan huolella
Revontulikuvaukseen valmistautuminen alkaa yleensä hyvissä ajoin päivällä seuraamalla illan sääennustetta ja aurinkotuulidataa sekä revontuliennusteita spaceweatherlive.com-palvelusta sekä oululaista alkuperää olevasta jemma.mobi-sivustolta. Sääennusteet katson Suomen ja Norjan Ilmatieteenlaitoksilta (FMI & Yr.no) sekä Eurooppalaista ECMWF:n ennustetta windy.com-sivulta.
Kuvaamaan lähtiessä vaatetuksen on luonnollisesti oltava säänmukainen. Kerrospukeutumista toimii niin syksyllä kuin talvella ja kovilla pakkasilla kunnon nahkakintaat on ehdottomat. Istuinalusta on myös hyvä olla mukana ja onpa sitä joskus retkituoliakin kannettu mukana! Lumella liikkumista helpottavat normaalit tai liukulumikengät, metsäsukset tai vaikka splitboard nousukarvoilla. Evääksi on hyvä olla lämmintä juotavaa ja energiapitoista naposteltavaa kuten lämmintä mehua ja kuivalihaa. Keho tarvitsee runsaasti energiaa lämmitykseen!
Kuvauspaikkoja on hyvä etsiä jo päivänvalossa. Kiinnitä huomiota alustaan, jotta saat jalustan tukevalle pinnalle. Paras lokaatio on sellainen, joka tarjoaa monipuolisesti vaihtoehtoja kuvata kaikkiin ilmansuuntiin ja suoraan ylös. Monesti taivas roihuaa pohjoisen taivaan lisäksi myös idässä ja lännessä.
Suosin varsinkin syksyisin vesistöjen rantoja ja vaaroja, joilta maisema avautuu asutuksen ylle. Vedestä saa hienoja heijastuksia taivaasta ja kuvasta tulee näin täyteläisempi. Asutuksen valot täydentävät vastaavasti muuten tylsää tummaa maisemaa. Talven saapuessa minut löytää soilta, tuntureilta tai tykkylumikuusikoista kaukaa asutuskeskuksista ja valosaasteesta. Lumi valaisee kuvan etualaa, mutta myös moninkertaistaa valosaasteen vaikutuksen.
Pitääkö revontulikuvia käsitellä?
Kun kuvat on otettu, siirrytään sisälle koneen ääreen. Kuvankäsittely on kiistelty aihe – onko se tarpeen vai ei? Mielestäni on. Valokuvaaja Harri Tarvaista lainatakseni: "Kuvankäsittely on kuin ruuan maustamista".
Käytän Adoben ohjelmistoja, joilla teen perussäädöt, poistan kohinan sekä rajaan, suoristan ja terävöitän kuvan. Ehkä hieman vinjettiä ja joskus ripaus sinistä varjoihin. Toisinaan siivoan kuvista rakennusten tai mastojen valoja.
Suosin luonnollista, mutta kirkasta ja sopivan värikästä tyyliä. Muista kuvata raw-muodossa, mikäli mielit käsitellä kuviasi!
Revontulien kuvaamisessa voi myös epäonnistua
Revontulikuvaaminen on usein sekuntipuuhaa, sillä revontulikruunujen huippuhetket eivät kestä kuin muutamia sekunteja, joskus tulee väistämättä epäonnistumisiakin. Kun taivaalle piirtyy yllättäen kirkkaita ja nopeita revontulikruunuja, kuvat voivat olla yli- tai alivalottuneita, sumeita ja heilahtaneita, sillä asetuksia ei ole ehtinyt tarkistaa.
Parasta revontulien kuvaamisessa on se, kun selättää vaativat kuvausolosuhteet ydintalvella ja saa kuvattua hienot ja monipuoliset revontulet. Suurimpia onnistumisia on myös se, kun pitkien revontulijahtien jälkeen on muistikortilla useita upeita kuvia.